Milloin laskulle merkitään ALV-tunniste ja milloin Y-tunnus

Suomalaisessa laskupohjassa on lähes aina kenttä "Y-tunnus" ja hyvin harvoin kenttää "ALV-tunnus". Se ei ole puute. Arvonlisäverolain 209 e § vaatii laskulle myyjän arvonlisäverotunnisteen, ja kotimaan laskulla suomalaisen yrityksen arvonlisäverotunniste on Y-tunnus. Verohallinto sanoo sen suoraan: laskuun merkitään Y-tunnus, ja FI-alkuinen muoto merkitään siihen lisäksi silloin, kun myydään tavaroita yhteisömyyntinä tai AVL 65 §:n mukaisia palveluja toiseen EU-maahan.

Ero kahden muodon välillä

• Y-tunnus yksilöi yrityksen Suomen kaupparekisterissä ja Verohallinnossa. Muoto on 1234567-8, jossa viimeinen numero on tarkiste.
• EU-muotoinen arvonlisäverotunniste yksilöi yrityksen arvonlisäverotuksessa koko EU:ssa. Suomessa se muodostetaan Y-tunnuksesta: poistetaan väliviiva ja lisätään eteen maatunnus FI. Tunnuksesta 1234567-8 tulee siis FI12345678.

Luku on sama, muoto ei. Kumpikaan ei ole "oikeampi" kuin toinen — ratkaisee se, mihin myynti kohdistuu.

Milloin kumpikin merkitään

1. Kotimaan laskulla riittää Y-tunnus. Se on samalla arvonlisäverotunnisteesi.
2. EU-myynnissä merkitse tunniste FI-muodossa. Tämä koskee tavaroiden yhteisömyyntiä ja AVL 65 §:n yleissäännön mukaisia palveluja, ja lisäksi kaukomyyntiä toiseen EU-maahan.
3. Jos et ole arvonlisäverovelvollinen, merkitse vain Y-tunnus — älä keksi FI-tunnusta.

Kolmas kohta on tärkeä. FI-muotoinen tunniste laskulla on väite siitä, että yritys on arvonlisäverovelvollisten rekisterissä. Y-tunnus on olemassa siitä hetkestä, kun yritys perustetaan, joten tunnusten sekoittaminen johtaa myös siihen, että laskulla näkyy verotunniste, jota yrityksellä ei ole.

Tarkistemerkki kertoo kirjoitusvirheen

Y-tunnuksen viimeinen numero on tarkiste, joka lasketaan seitsemästä edeltävästä. Siksi yhden numeron kirjoitusvirhe paljastuu lähes aina ilman rekisterihakua, ja tarkistuksen voi tehdä selaimessa lähettämättä tunnusta minnekään: Y-tunnus-työkalu laskee tarkisteen ja muuntaa tunnuksen FI-muotoon EU-laskua varten. Tarkiste ei kerro, onko yritys olemassa tai onko se arvonlisäverovelvollinen — vain sen, ettei tunnus ole kirjoitusvirhe.

Ostajan tunniste on eri kysymys

Tavallisella kotimaisella laskulla ostajan arvonlisäverotunnistetta ei tarvita. Se vaaditaan kahdessa tapauksessa:

• Ostaja on ostosta verovelvollinen, esimerkiksi rakentamispalvelujen käännetyssä verovelvollisuudessa
• Tavaroiden yhteisömyynti toiseen EU-maahan

Kotimaisella ostajalla tuo tunniste on Y-tunnus, joten rakennusalan laskulla riittää ostajan Y-tunnus. EU-ostajan tunniste on syytä tarkistaa komission VIES-palvelusta ennen laskun lähettämistä, koska pelkkä oikea muoto ei tarkoita, että tunniste on voimassa.

Yleisimmät virheet

• Laskulta puuttuu tunniste kokonaan — kumpaakaan muotoa ei ole merkitty
• Tunnisteeseen jää väliviiva EU-laskulla: FI1234567-8 ei ole kelvollinen muoto
• Tunnisteessa on välilyöntejä tai se on kirjoitettu pienellä
• Verkkolaskuosoite on merkitty tunnisteen paikalle — ne ovat eri asioita