Viitenumerolaskuri

Viitenumerot laskuihin sarjana

Kun laskuja on monta, tee viitteet kerralla. Anna ensimmäinen laskun numero ja määrä, niin laskuri tekee juoksevan sarjan. Etuliitteeksi voi antaa esimerkiksi asiakasnumeron, jolloin saman asiakkaan viitteet alkavat samoin. Sarjan voi kopioida tai ladata CSV-tiedostona Exceliin.

Miten viitenumero muodostetaan

Kotimainen viitenumero on perusosa ja sen perään laskettu tarkistenumero. Tarkiste lasketaan kertomalla perusosan numerot oikealta vasemmalle painoilla 7, 3 ja 1, laskemalla tulot yhteen ja ottamalla seuraavaan kymmeneen täydentävä erotus.

Esimerkiksi perusosasta 123456 lasketaan oikealta 6 × 7 + 5 × 3 + 4 × 1 + 3 × 7 + 2 × 3 + 1 × 1 = 89. Seuraava kymmen on 90, joten tarkiste on 1 ja viite 1234561. Jos summa on valmiiksi tasakymmen, tarkiste on 0.

Koko viite on 4–20 numeroa, joten perusosassa on 3–19 numeroa. Etunollat karsitaan, kuten pankit tekevät. Laskulle viite kirjoitetaan viiden numeron ryhmiin oikealta lukien, esim. 12 34561, jotta maksaja ei näppäile sitä väärin.

Nordean, OP:n, Danske Bankin tai Aktian viitenumerolaskuri — onko tulos eri?

Ei ole. Kaikki suomalaiset pankit käyttävät samaa Finanssialan viitenumerostandardia, joten Nordean, OP:n, Danske Bankin, S-Pankin, Aktian, Säästöpankin, POP Pankin, Handelsbankenin tai Ålandsbankenin viitenumerolaskuri antaa samalle perusosalle saman viitteen kuin tämä laskuri. Viite toimii, vaikka maksaja ja saaja ovat eri pankeissa. Pankin laskuri ei myöskään tee viitteestä pankkikohtaista, eikä viitettä tarvitse rekisteröidä minnekään.

• Nordea: Nordean viitelaskuri ja tämä laskuri antavat samat viitenumerot. Viite toimii, vaikka maksaja ei ole Nordean asiakas.
• OP eli Osuuspankki: OP:n viitenumerolaskurin viite on sama kuin tässä, ja sen voi maksaa mistä tahansa pankista.
• Danske Bank, Aktia, S-Pankki ja muut: sama standardi, sama tarkiste, sama viite.

Jos pankin laskuri antaa eri tuloksen, perusosa on yleensä syötetty eri tavalla, esimerkiksi etunollan tai etuliitteen kanssa. Tarkista viite tämän sivun lopussa.

Suomalainen vai kansainvälinen viitenumero

Kansainvälinen viite eli RF-viite (ISO 11649) on tarkoitettu ulkomaiselle maksajalle. Tarkiste lasketaan mod 97 -menetelmällä, samalla tavalla kuin IBANissa. Suomessa RF-viite muodostetaan kotimaisesta viitteestä tarkisteineen: RF, kaksi tarkistenumeroa ja kotimainen viite (Finanssiala, Kansainvälisen viitteen käyttöönotto). Näin molemmat viitteet kohdistuvat samaan laskuun, ja laskuri näyttää ne rinnakkain.

Kotimaiselle maksajalle riittää kotimainen viite. Laskun pankkiviivakoodi käyttää kotimaisesta viitteestä versiota 4 ja RF-viitteestä versiota 5.

Englanninkielisellä laskulla viitenumero on reference number tai payment reference. Ulkomaiselle maksajalle kannattaa antaa RF-viite, koska ulkomainen pankki ei välttämättä tunnista suomalaista viitettä.

Asiakasnumero etuliitteenä ja etunollat

Asiakaskohtainen etuliite helpottaa kohdistamista, mutta etunollat karsiutuvat. Silloin asiakasnumerot 0012 ja 12 tuottavat saman viitteen. Laskuri huomauttaa tästä, kun etuliite alkaa nollalla. Vältä etunollia tai pidä asiakasnumerot saman pituisina ilman nollaa alussa.

Mihin viite laitetaan laskulla

Viite kuuluu maksutietoihin tilinumeron, eräpäivän ja summan viereen. Se on myös pankkiviivakoodissa ja QR-koodissa, jolloin maksajan ei tarvitse näppäillä sitä. Laskutyökalu luo viitteen laskun numerosta ja piirtää viivakoodin selaimessa. Laskun voi lähettää myös ilman viitenumeroa, mutta silloin maksu on kohdistettava käsin.

Tarkista viite ennen kuin lähetät sen

Väärä tarkiste tarkoittaa, ettei pankki kohdista maksua. Jos olet saanut viitteen muualta tai kirjoittanut sen käsin, tarkista se alla olevalla kentällä. Viitteitä ei lähetetä mihinkään: laskenta, sarjat ja CSV-tiedosto syntyvät selaimessasi.